adjectivethird-declension two-termination adjective
kinabaluēnsis
kinabaluēnsis (neuter kinabaluēnse)
Classical[kɪ.na.ba.ɫuˈẽː.sɪs]Ecclesiastical[ki.na.ba.luˈɛn.sis]
Meaning
- relationaltwo terminationKinabalu
Declension
| form | masculine | feminine | neuter |
|---|---|---|---|
| nominative | kinabaluēnsis | kinabaluēnsis | kinabaluēnse |
| genitive | kinabaluēnsis | kinabaluēnsis | kinabaluēnsis |
| dative | kinabaluēnsī | kinabaluēnsī | kinabaluēnsī |
| accusative | kinabaluēnsem | kinabaluēnsem | kinabaluēnse |
| ablative | kinabaluēnsī | kinabaluēnsī | kinabaluēnsī |
| vocative | kinabaluēnsis | kinabaluēnsis | kinabaluēnse |
| form | masculine | feminine | neuter |
|---|---|---|---|
| nominative | kinabaluēnsēs | kinabaluēnsēs | kinabaluēnsia |
| genitive | kinabaluēnsium | kinabaluēnsium | kinabaluēnsium |
| dative | kinabaluēnsibus | kinabaluēnsibus | kinabaluēnsibus |
| accusative | kinabaluēnsīs kinabaluēnsēs | kinabaluēnsīs kinabaluēnsēs | kinabaluēnsia |
| ablative | kinabaluēnsibus | kinabaluēnsibus | kinabaluēnsibus |
| vocative | kinabaluēnsēs | kinabaluēnsēs | kinabaluēnsia |